Löhöilyloman Kreetalla piti olla autoista vapaata hermolomaa. Se onnistuikin melko hyvin kunnes pian hotelliin saavuttuani viereiseltä tontilta siinsi jotain erikoista.
Mäen päältä erottui ensin vanhan auton pinnapyörät ja pitkä ohjaustanko. Näky ei ollut jokapäiväinen. Harvoin, jos ikinä tulee vastaan satavuotiasta antiikkiautoa lojumassa joutilaana. Oli selvää, että lähempi tarkastelu oli välttämätöntä.
Kreikan ilmasto on suopea vanhan raudan säilymiseen. Kuiva ilmasto on pitkittänyt auton säilymistä melko hyvässä kunnossa. Heti aluksi huomaa kuinka paljon osia on vielä tallella. Auton keula, moottori mukaanlukien, on säästynyt. Hieno jäähdytinkin on tallella ja jopa siinä oleva valmistajan merkkikoriste, josta valmistajaksi paljastuu ranskalainen Berliet.
Näyttävä valmistajan logo viestii, että Lyonissa sijaitseva tehdas oli ylpeä lokomotiiveistaan. Logon alaosassa oleva teksti ”Marque Déposée” tarkoittaa rekisteröityä tavaramerkkiä. Merkkinä Berliet omaa pitkän historian myös autoilun saralla. Maurice Berliet aloitti oman autonsa kehittämisen jo 1894 ja sarjatuotanto käynnistyi vuonna 1902. Jatkuvasti rinnalla valmistettiin myös kuorma-autoja. Toisen maailmansodan jälkeen valmistus keskittyi vain raskaaseen kalustoon. Vuonna 1967 Citroen siirtyi omistajaksi ja 1974 oli Renault’n vuoro. Pian tämän jälkeen maineikas Berliet-merkki jäi vähin äänin sivuun Renaultin salmiakkilogon tieltä.
Yksi hienoista yksityiskohdista autossa on valmistajan logo polkimissa. Netin kuvia vertailemalla auton malliksi paljastuu tyyppi VB tai VL, joka tarkoittaa, että valmistusvuosi on 1920-luvun alkua. Berlietin monista automalleista tämä osoittautuikin sattumalta historiallisesti merkittäväksi. Wikipedia tietää kertoa, että malli esiteltiin uutena sodan jälkeen vuonna 1919. Läheiseksi esikuvaksi oli valittu Dodge Brothersin valmistamat autot Yhdysvalloista. Tavoitteena oli optimistisesti sadan auton päivätuotanto. Malli oli kuitenkin kiirehditty markkinoille, koska pian ilmenneet vakavat laatuongelmat lähes pysäyttivät myynnin. Tämän seurauksena koko yritys siirtyi pankkien omistukseen muutaman vuoden ajaksi.
Hiirenpapanoiden peittämä konehuone paljastaa nelisylinterisen rivimoottorin. Tilavuus on 3,3-litraa ja tehoa 31 hevosvoimaa kierrosluvulla 2100 r/min. Läheisenä esikuvana toimineen Dodgen vastaavat luvut olivat 3,5-litraa ja 35 hevosvoimaa. Hetkellinen huippunopeus näillä tehoilla lienee 100km/h luokkaa, mutta käytännössä 60km/h on ollut hyvä matkanopeus. Vain taakse vaikuttavat jarrut koettiin siksi riittävän tämän ikäisissä autoissa.
Näkymä ohjauspyörän takana on kovin vieras nykyautoilla ajaville. Ratin keskiössä olevalla puolikaarella on säädetty auton nopeutta. Kojelauta vaikutti olevan vaneria johon mittaristo on ruuvattu kiinni. Ratin kehässä oleva kumipinnoite on säilynyt sata vuotta paikallaan.
Viereinen talo oli asuttu, mutta ketään ei ollut kotona. Toivottavasti omistajalla on suunnitelmissa suojata auto paremmin jatkossa. Kyllähän kunnioitettavan iän saavuttanut antiikkiauto ansaitsisi saada katoksen ylleen.
Leave a Reply